OPPI KRISTILLISESTÄ ELÄMÄSTÄ
18. Jumalan laki
Jumalan lain suuret periaatteet on ilmaistu kymmenessä käskyssä, ja niiden noudattamisesta Kristus antoi elämässään esimerkin. Niissä ilmenee Jumalan rakkaus sekä se, mikä ihmisen käyttäytymisessä ja ihmissuhteissa on Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaista, ja ne velvoittavat kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Nämä käskyt muodostavat perustan liitolle, jonka Jumala on tehnyt kansansa kanssa, ja mittapuun Jumalan tuomiolla. Pyhän Hengen vaikutuksen kautta ne osoittavat synnin ja herättävät ihmisen tajuamaan Vapahtajan tarpeensa.
Pelastus on kokonaan armosta eikä teoista, mutta sen hedelmänä on kuuliaisuus Jumalan käskyille. Tämä kuuliaisuus kehittää kristillistä luonnetta ja edistää hyvinvointiamme. Se on osoituksena rakkaudestamme Herraan ja huolenpidostamme lähimmäisiämme kohtaan. Uskon kuuliaisuus osoittaa Kristuksen voiman muuttaa ihmiselämää, ja siten se vahvistaa kristillistä todistusta. (2. Moos. 20:1-17; Ps. 40:8,9; Matt. 22: 36-40; 5. Moos. 28:1-14; Matt. 5:17-20; Hepr. 8:8-10; Joh. 15:7-10; Ef. 2:8-10; 1. Joh. 5:3; Room. 8:3,4; Ps. 19:8-15.)
19. Sapatti
Hyvää tekevä Luoja lepäsi seitsemäntenä päivänä kuuden luomispäivän jälkeen ja asetti sapatin kaikille ihmisille luomisen muistomerkiksi. Jumalan muuttumattoman lain neljäs käsky velvoittaa viettämään tätä seitsemännen päivän sapattia lepo- ja jumalanpalveluspäivänä sekä kristillisen palvelun päivänä Jeesuksen, sapatin Herran, opetuksen ja esimerkin mukaisesti. Sapatti on päivä, jolloin iloitsemme yhteydestämme Jumalaan ja toisiimme.
Se on vertauskuva lunastuksestamme Kristuksessa, merkki pyhittämisestämme, tunnus uskollisuudestamme ja esimakua ikuisesta tulevaisuudestamme Jumalan valtakunnassa. Sapatti on Jumalan iäti pysyvä merkki hänen ikuisesta liitostaan itsensä ja kansansa välillä. Kun tätä pyhää aikaa vietetään iloiten illasta iltaan, auringonlaskusta auringonlaskuun, juhlitaan Jumalan luomis- ja lunastustekoja. (1. Moos. 2:1-3; 2. Moos. 20:8-11; Luuk. 4:16; Jes. 56:5-7; 58:13,14; Matt. 12:1-12; 2. Moos. 31:13-17; Hes. 20:12,20; 5. Moos. 5:12-15; Hepr. 4:1-11; 3. Moos. 23:32; Mark. 1:32.)
20. Kristillinen taloudenhoito
Me olemme Jumalan taloudenhoitajia, joille hän on uskonut aikaa ja tilaisuuksia, kykyjä ja omaisuutta, maan antimia ja siunauksia. Olemme vastuussa Jumalalle niiden oikeasta käytöstä. Me tunnustamme Jumalan omistusoikeuden palvelemalla häntä ja lähimmäisiämme uskollisesti, palauttamalla kymmenykset ja antamalla uhrilahjoja hänen evankeliuminsa julistustyöhön ja hänen seurakuntansa tukemiseen. Taloudenhoitovastuu on Jumalan meille antama etuoikeus kasvaaksemme rakkaudessa ja voittaaksemme itsekkyyden ja ahneuden. Kristillinen taloudenhoitaja iloitsee niistä siunauksista, jotka hänen uskollisuutensa seurauksena tulevat muiden osaksi. (1. Moos. 1:26-28; 2:15; 1. Aikak. 29:14; Hagg. 1:3-11; Mal. 3:8-12; 1. Kor. 9:9-14; Matt. 23:23; 2. Kor. 8:1-15; Room. 15:26,27.)
21. Kristityn elämäntavat
Meidät on kutsuttu elämään jumalisesti, ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan sopusoinnussa taivaan periaatteiden kanssa. Jotta Henki voisi luoda meihin uudesti Herramme luonnetta, me osallistumme vain sellaiseen, mikä edistää elämässämme Kristuksen kaltaista puhtautta, terveyttä ja iloa. Tämä merkitsee sitä, että huvimme ja ajanviettomme tulee vastata kristillisyyden korkeimpia normeja.
Vaatetuksemme tulee olla - eri maiden kulttuurierot huomioon ottaen - yksinkertainen, vaatimaton ja siisti, sopivaa sellaisille, joiden todellinen kauneus ei perustu ulkonaiseen vaan salassa olevan sydämen ihmisen, lempeän ja sävyisän hengen katoamattomaan kaunistukseen. Se merkitsee myös sitä, että meidän tulee järkevästi hoitaa ruumistamme, koska se on Pyhän Hengen temppeli.
Meidän on pidettävä huolta siitä, että saamme riittävästi liikuntaa ja lepoa sekä että noudatamme mahdollisimman terveellistä ruokavaliota emmekä käytä ravinnoksemme sellaista, mikä Raamatun mukaan on saastaista. Koska alkoholijuomien, tupakan ja muiden päihteiden käyttö sekä lääkkeiden väärinkäyttö on elimistöllemme vahingollista, meidän tulee pidättyä niistäkin. Sen sijaan meidän tulee harrastaa sellaista, mikä saattaa ajatusmaailmamme ja ruumiimme kuuliaiseksi Kristukselle, joka ajattelee meidän parastamme, terveyttämme ja onneamme. (Room. 12:1,2; 1. Joh. 2:6; Ef. 5:1-21; Fil. 4:8; 2. Kor. 10:5; 6:14 - 7:1; 1. Piet. 3:1-4; 1. Kor. 6:19; 10:31; 3. Moos. 11:1-47; 3. Joh. 2.)
22. Avioliitto ja perhe
Jumala asetti avioliiton Eedenissä, ja Jeesus vahvisti sen toisiaan rakastavan miehen ja naisen elinikäiseksi liitoksi ja toveruudeksi. Kristitty antaa aviolupauksen paitsi puolisolleen myös Jumalalle, ja avioliitto tulisi solmia vain niiden kesken, joilla on sama usko. Tämän suhteen aineksia ovat keskinäinen rakkaus, kunnioitus, arvonanto ja vastuu. Kristuksen ja hänen seurakuntansa väliselle suhteelle ominaisen rakkauden, pyhyyden, läheisyyden ja kestävyyden tulisi heijastua aviosuhteessa.
Avioerosta Jeesus opetti, että henkilö, joka eroaa puolisostaan muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, tekee aviorikoksen. Vaikkakaan perhesuhteet eivät joissakin tapauksissa kenties vastaa ihannetta, aviopuolisot, jotka Kristuksessa täysin sitoutuvat toisilleen, voivat hengen johdatuksen ja seurakunnan kasvatuksen alaisina saavuttaa rakastavan yhteyden. Jumala siunaa perhettä, ja hänen tarkoituksensa on, että perheen jäsenet auttavat toisiaan kasvamaan kohti täyttä kypsyyttä.
Vanhempien tulee kasvattaa lapsiaan rakastamaan ja tottelemaan Herraa. Esimerkillään ja sanoillaan heidän tulee opettaa heille, että Kristus on rakastava kurinpitäjä, aina hellä ja huolehtiva, joka tahtoo liittää heidät jäseniksi omaan ruumiiseensa, Jumalan perheeseen. Perhesiteiden lujittuminen on viimeisen evankeliumin sanoman vaikutuksen tunnusmerkki. (1. Moos. 2:18-25; Matt. 19:3-9; Joh. 2:1-11; 2. Kor. 6:14; Ef. 5:21-33; Matt. 5:31,32; Mark. 10:11,12; Luuk. 16:18; 1. Kor. 7:10,11; 2. Moos. 20:12; Ef. 6:1-4; 5. Moos. 6:5-9; Sananl. 22:6; Mal. 4:5,6.)
